Kauhunhetkiä Turracherhöhellä
Tämä tosi tarina tapahtui vuonna
1997. Ollessamme ajelemassa Itävallassa tietä numero 95 pohjoisesta etelään
päin, niin alkuun kaikki näytti oikein mukavalta. Keli oli mitä parhain,
eikä maisemiakaan voinut moittia. Nousu oli suhteellisen tasaista ja mehän
tiesimme että samalla vaihteella kun ylös, niin myös alas. Näinhän me teimmekin.
Ongelma olikin siinä että ylös meno oli sen verran loivaa(18%), että ajettiin
kolmosella ja nelosella, eikä tullut katsottua karttaa sen vertaa että olisi katsonut
alas meno prosentteja. Niitähän riitti peräti 30%!!. Ja niinhän siinä
kävi kuin huomaamattaan, että jarrupoljin alkoi kummasti kevenemään. Onneksi
vauhtimme ei ollut kovempi kuin suojelusenkelillämme, joten kuin tilauksesta
kohdalle osunut levähdys alue oli vaaemmassa kuin tie, joten saimme auton pysähtymään,
vaikka hilkulla oli. Auto parkkiin ja tutkimaan levyjä, kuumia kuin fan niin edessä kuin takanakin.
Toista tuntia odoteltiin ennen kuin uskalsimme jatkaa. Ja tie ei kun jyrkkeni, vaan
toista kertaa ei menty vipuun, eli kakkosta silmään eikä yhtään kovempaa.
Eli kokenutkin menee helposti
vipuun, jonka toivottavasti jatkossa muistan ja toivottavasti tekin arvoisat
lukijat.
Copyright 2010, Tero Prökkinen
Paluu