30.06
Hartaasti odotettu päivä koitti sateisena. Tosi surkea keli, mutta saatiin sen verran kuivaa ilmaa, että auto saatiin pakattua kuivana. Nokka kohti Turkua ja keli ei kuin paheni. Satamassa meidän vammaisaste huomioitiin oikein hyvin, eli saimme autolle sellaisen paikan laivassa, että Tupulla oli olosuhteisiin nähden paras paikka autolle kulkemista ajatellen. Muutama olut huiviin ja nukkumaan, sillä Seawind on vain reissaamista varten eikä laivalla ole huvituksia, niin kuin suurimmasta osaa ruottin lautoista.
1.7
Stokiksessa mollikka paistaa ja lautastakin päästiin oikeaan aikaan eli klo 07.30 paikallista aikaa. Ajo Tukholmasta ulos rutiinia, kuten koko matka Ruotsin läpikin. Muutama pysähdys ja yksi tankkaus keskeytti muuten niin tylsän osuuden. Jonkin verran uutta moottoritietä, eipä paljon muuta. Lautta hommat sujuivat erinomaisesti kuten aikaisemminkin. Reissu Ruotsista Saksaan menopaluuna maksoi 150 €. Guldborgissa saatiin vanha tuttu loossi teltoille ja muutenkin paikka oli ennallaan. Yön hinta 184 DKR = 24 €, kaksi pientä telttaa ja auto. Paikalle pisteitä 8-.
2.7
Aamu valkeni aurinkoisena. Oli aivan shortsikeli. Rodbyhavn siinti edessä, mutta myös jonot. Alkuun näytti siltä kuin olisimme joutuneet jonottamaan normaalit 2-4 tuntia. Sitten tapahtui jotain ennenkokematonta, meidän jonolle annettiin käsky siirtyä laivaan vaikka paikalla oli monta jonoa ennen meitä. Ei auttanut valittaa. Laivalla aamiaiseksi French Hotdogit ja taas jaksoi jatkaa. Saksassa jo ennen puoltapäivää. Tankkaus Grossenbrudenissa (1,189€/l) ja nokka kohti etelää. Matka jatkui kohti Göttingeniä, josta kartturi oli bongannut leirintäalueen. Mutta etsinnöistä huolimatta kohdetta ei löytynyt, vaikka käytiin oikein poliiseilta kysymässä. Kertoivat paikallisen alueen olleen jo muutaman vuoden haudattuna. Saimme heiltä kuitenkin vinkin lähistöllä olevasta paikasta. Kaupungin nimi on Hann.Münden. Mukava pikku paikka Fulda- ja Weser jokien yhtymäkohdassa. Hyvät opasteet A7 tieltä liittymä 76 perille asti. Leirintäalue saa pisteitä 8 (26€) lähinnä sijaintinsa ja maastonsa takia, miinusta tulee rahastuksesta kun jopa juomavedestä joutuu maksamaan erikseen.
3.7Aamu valkeni pilvisenä, mutta kuivana. Kamat kasaan ja matkaan, tällä kerralla unohdetaan baanat ja jatketaan "Bundes baanaa" käyttäen kohti Itävallan rajaa. Fuldassa tankattiin auto ja itsemme paikallisissa kaupoissa ja matka jatkuu. Würzburgista lähtiessä maisemat antoivat sitä mitä pitikin, nousut 7- 11 % vaikkei vielä olla lähelläkään alppeja. Lopulta päädyimme Ingolstadiin, joka lienee mm. Opelin virityspaja kaupunki. Leirintäalue ihan ok (8,5).Pieniä ongelmia leiripaikan valinnassa, koska näkövammaisuus tulkittiin hieman eritavalla kuin olimme ajatelleet. Teltat pystyssä Tonavan varressa (rantaan n. 15 metriä) ja suihkussa käyneinä nukkumaan ja odottamaan huomisia haasteita.
4.7Aurinkoinen aamu. Normaalit aamutoimet, eli hedelmää ääntäkohden ja kamat kasaan. Tie nro. 16 Regensbourgiin. Maisemat hyvät kuten kelikin, mittari hilasi itsensä hellelukemiin, onneksi autossa on ilmastointi. Passaussa tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja satamaan. Ostokset ja tankkaus ja nokka kohti Linziä. Sopivasti tauottaen ja Tonavan aaltoja seuraten saavuimme seuraavaan yö paikkaan, nimeltään Grein. Mukava paikka joen rannassa ja aivan keskustassa. Paikka muuten hyvä, mutta sossutilat saavat arvosanan 6+. Leirintäalueen ravintola ihan hyvä, monipuolista tarjontaa ja hintataso edullinen.
5.7Aamu valkeni pilvisenä, mutta kirkastui jo ennen kymmentä. Kiirettä kun ei ollut, niin suihkuteltiin kaikessa rauhassa ja nautimme aamiaisen ilman suorituspaineita. Matka jatkui kohden Wieniä tietä nro.3 Tonavan vartta seuraten. Kaupunkiin tullessa turisti-infoa ei löydetty, joten kaupunkikartta ostettiin paikalliselta Esson huolikselta (8,20€). Kartan avulla aloitimme leirintäalueitten pongaamisen. Se ei tuottanut toivottua tulosta. Aikaisemmilta kerroilta tuttu Laxembourgin camping oli lopetettu. Meille uusi alue löytyi katuopasteiden avulla. Camping-Rodau osoittautui oivalliseksi valinnaksi, eikä pelkästään sijaintinsa vuoksi. Se on mukavan pieni, rauhallinen, intiimi ja edullinen (3 aikuista + 2 telttaa + auto x 2 vrk = 52,64€). Naapurissa sijainneessa ostarissa tankkasimme tarvittavat tarpeet ja teltoille pitämään pientä sadetta, sekä tankattiin päivänmittaan ilmenneet puutostilat, lähinnä nestetasapainon aiheuttaneet puutteet. Vieressä ollut tosi tuuhea puu, jonka alla pysyimme kuivina ristittiin sateenvarjoksi, sen verran hyvin se piti sateen loitolla. Huomenna kohteena on itse kaupunki. Leirintäalue saa pisteitä 8+.
6.7Aamu lupasi kaunista ja sen lupauksen se pitikin. Kartan avulla oli helppo löytää kohteisiimme, joita olimme ajatelleetkin tänään käyvämme. Schönbrunn osoittautui taas odotustemme mukaiseksi, tosin Tierpark älyttömän kallis, joten se jäi taas korkkaamatta. Muuten puisto oli tosi mielenkiintoinen. Huvimaja sai tällä kertaa olla rauhassa ja tällä kertaa oli myös suihkulähde toiminnassa. Aluksi meidän ei ollut tarkoitus muuten kuin käydä näyttämässsä Sirkulle Praterin sijainti, mutta jostain kumman syystä päädyimme itse puiston keskustaan AUTOLLA ja invapaikalle. Kun kerran puistoon tultiin, niin nauttimaan itsepaikasta. Vehkeisiin emme menneet, mutta Wienissä kun ollaan, niin pitihän ne pakolliset maitokahvit ja sachertortut nauttia. Ja maistuivathan ne. Kortteja läheteltiin ja puistosta nautittiin, mutta matkan täytyy jatkua. Seuraava kohde oli Straussin puisto. Auto saatiin parkkiin lähistöllä olleeseen hotellin parkkihalliin (Hilton). Puisto oli aika hankala kulkijoille tietyömaan takia, kuitenkin se oli kaikenkaikkiaan kannattava vierailu, kun me se kerrankin löydettiin (yli mainostettu).
7.7Respan opastuksella pääsimme haluamaamme suuntaan ja näin vältimme mm. moottoritiet, jotka ovat täälläkin nykyään maksulliset. Maisemien ihailua matkalla kohden Klagenfurtia ja järvialuetta. Pientä sekoilua karttojen kanssa (teiden numerointia muutettu), mutta selvisimme kuitenkin suhteellisen vähin henkisin säryin. St. Mareinissa täydennettiin varastoja paikallisessa Sparissa. Shietlingissä pongasimme oikein mukavan leirintäalueen. Järven rannalla, mutta rinne mesta. Saimme kuitenkin puhuttua teltoille paikan oivallisesti samalle tasolle sossujen kanssa. Huomioitavaa; suihkut käsisellaiset ja ILMAISET. Henkilökohtaisen hygieniashown jälkeen apetta tuulen suojaan hyvän viinin kera ja illan lopuksi päiväkirja ajan tasalle. Mestalle pisteet 8,5.
8.7Aamu valkeni sörsselikelille sopivasti. Naapureille, jotka olivat Hollannista ja Belgiasta, toivottelimme hyvää matkaa ennenkuin saimme omat aamutoimet suoritettua. Respaan hoitamaan pakolliset (yö, 2 telttaa, 3 aikuista ja auto = 30 €) ja matka jatkuu. Kartta lupaili mutkatietä ja lupaus toteutuikin. Mutkia ei jaksettu edes laskea, sillä niitä kyllä riitti. Nousu ja lasku prosentit eivät kuitenkaan olleet kovin kummoisia, mutta matkailuajoneuvoja ei kyseiselle pätkälle laskettu, oli se sen verran pientä tietä. Tunneleita oli myös, yksi jopa maksullinen (Felbertauern 6,5 km ja 10 €). Mittersillin leirintäalue oli tavoitteena , vaan sepä olikin lopettanut toimintansa. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Kitzbühelistäkin katselimme paikkaa, oli ihan hyvä muuten paitsi hinnallisesti, hirveä hinta; 40€. Kymmenen kilsaa pohjoisemmasta löysimme St. Johannista (Camping Michelnhof, pisteitä 9- 20€) oivallisen paikan. Päätien varressa, mutta kuitenkin rauhallinen. Paikalla oma kapakka, jossa nautimme oivallisen päivällisen kohtuulliseen hintaan. Takaisin teltoille ja päiväkirjan päivittelyn pariin. Illan alettua pimeytyä, alkoi myös sataa ja se aiheutti seuraavan aamun episodin, josta kerron vasta huomisen kohdalla.
9.7Yöstä tulikin sitten sellainen ukkosten yö, jollaista kukaan meistä ei ollut aiemmin kokenut. Tiesimme toki, että tuulet laaksoissa voivat olla aika rajuja, muttemme että sellaisia. Telttamme olivat kahden ison rakennuksen päädyssä siten, että tuuli pääsi tulemaan kapenevan putken kautta suoraan teltoille. Onneksi olin ajanut auton tuulen suojaksi, muuten tuhoa olisi todella tullut. Nyt selvisimme sillä, että Sirkun teltta imaisi muutaman kymmenen litraa vettä sisäänsä. Onneksi hänellä oli auton avaimet taskussaan, joten Tupua ja minua ei tarvinnut herättää aamuyöstä. Sirkku nukkui puolet yöstä autossa ja onnekseen hänellä oli teltassaan ilmapatja, joten makuupussi selvisi kuivana autoon. Päivän pikku hiljaa valjetessa, kelikin parani taas hellelukemiin ja saatiin kamat kuivina autoon. Auton nokka kohti Innsbruckia. Tankattiin oikein palveluasemalla ja palvelu myös pelasi. Ibruckista kohti Saksaa ja Carmichia, jossa tarvittavat ostokset ja matka jatkui parempien olosuhteiden takia takaisin Itävaltaan, josta taas takaisin Germanyyn. Ajatus oli, että yöpyisimme Bodenseen rannassa, mutta taivas kertoi muuta. Edettiin autobahn nro 7 ylöspäin aina liittymään numero 127 ja opasteet bundesbaanalla veivätkin suoraan Camping-Christophorusin respan eteen. Olin sanonut matkaseurueelle, että kello on jo niin paljon että tämä paikka saa luvan kelvata, oli sitten millainen tahansa. Paikka sai kuitenkin emänniltä täyden kympin. Paikan isäntä huomioi erikoistarpeemme erinomaisesti. Saimme oman n. 70 neliön tontin omaan käyttöön ja mikä parasta, paikka sijaitsi n. 25 metrin päässä juuri uusituista sossuista. Suihkut ilmaiset käsisellaiset etc. Maasto tasaista ja nurmikko lyhyttä. Suihkun raikkaina makusteltiin leipää ja leikkeleitä hyvän viinin kera päiväkirjaa kirjoitellessa ja suunniteltiin huomista. Olin karttaa lukiessani huomannut, että reitti menee sopivasti Tübingenin yliopisto-kaupungin kautta. Sehän sopii varsinkin Sirkulle, koska hänen kummipoikansa opiskelee ja asustaa siellä. Mutta nyt huomisiin.
10.7Aamu valkeni tihkuisena, mutta jo kymmenen aikaan oli aurinko osoittanut voimansa ja me saimme kamamme kuivina autoon. Sirkku oli jo aamuvarhain herätellyt kummipoikansa Juuson ja sopinut treffit Tübingenin rautatieaseman parkkipaikalle. Hyvin me sinne löysimmekin. Tosin Juusoa saimme hieman odotella. Kun hän sitten saapui, juoruilemista sitten riittikin tunnin verran. Oli pojalla vähän haikean näköinen ilme kun jatkoimme matkaa. Germesheimissa tarkastelimme paikallisia leirintäalueita, jotka totesimme liian paikallisiksi. Joten päädyimme Mainzin Naaraun cämppinkille. Tuttu paikka Tupulle ja minulle. Mikään ei ollut muuttunut sitten edellisen käynnin. Kosteissa oloissa saimme teltat pystyyn, tosin vasta sitten kun olin lainannut Ranskalaisilta naapureilta vasaran, oli maa sen verran kovaa. Iltapalan ja hyvän viinin kera kuuntelimme Reinin toiselta puolelta kuuluvaa operettia hyvillä mielin, kunnes ukkonen keskeytti senkin ilon. Nyt nukkumaan.
11.7Herätessämme oli aurinkoista mutta kylmää. Auto saatiin kuitenkin pakattua kuivana. Vaan sitten jo särähteli, kunnon ukkonen taas vaihteeksi muistutti olemassa olostaan. Ei muuta kun autoon ja menoksi. Tuuletin täysille, jotta saatiin ikkunat kuiviksi. Mainzista ulos ajaessamme oli keli taas kirkastunut. Matka Boppardiin sujui jo rutiinilla, taukoja pidettiin ja ostoksillakin tuli käytyä. Campingpark Sonneneck olikin meille jo tuttu paikka, joten rutiinilla sisään ja telttojen pystytykseen. Pika pystytyshän siitä taas vaihteeksi tuli sateen takia, muttei se kuitenkaan kauaa kestänyt. Kuten oli sovittu, ollaan kaksi yötä täällä. Alkoi kuskin vapaa. Olutta tiskiin vaikkei kello ollut vasta kuin 15.30. Reinin liikennettä seurattiin antaumuksella vaikka olikin sunnuntai, eli liikennettä varsinkin proomujen kohdalla hintelästi. Kuuden aikoihin sitten syömään. Allekirjoittanut tilasi pippuripihvin mit pommesfrittes ja Tupu ja Sirkku Pustan grillipihvivartaan, joissa oli 3 possun ulkofilepihviä ja tulista paprika kastiketta, Tupulle mit gemüse ja Sirkulle ranskalaisilla. Kun annokset saapuivat HIEMAN ihmettelimme annostan kokoa, mutta jotenkuten ne saimme kuitenkin ahdettua seurusteluaukosta alemmaksi sulatusosastolle. Hieman kuitenkin tuotti ongelmia teltoille paluu painoindeksien muutosten takia. Päiväkirja ajantasalle vielä kun on valoisaa ja sitten iltatoimet, sen jälkeen naatittiin illasta, koska huomenna ei ole mihinkään hoppua. Onkin mukava seurata jokiliikennettä pimeässä kuten Tupu totesi kiikareilla tihrutessaan.
12.7Aamu valkeni pilvisenä ja koleana. Tupun kanssa autosta sateenvarjot ja vessaan. Kello oli sen verran nuori tuohon aikaan, että päätimme vielä jatkaa tupluureilla. Yhdentoista aikaan aamiaista ja itsemme kaupunki kuntoon saattamista. Boppardin postin parkkipaikan invapaikalle auto ja eikun stadin vilinään sekaan. Huomenna on allekirjoittaneen synkkärit ja emännät ovat keskenään sopineet, että tänään saa tuleva juhlakalu itse valita lahjansa. Paikallinen tupakkakauppa toteutti toiveeni. uusi Zippo Stendari ja bensaa sen täyttämiseen, niin helppoa se oli, tosin saan sen ottaa käyttöön vasta huomenna. Synkkäri cappuzzinot ja teen kävimme nauttimassa paikallisessa katukahvilassa, joka sijaitsi kauniilla suihkulähteellä varustetulla torilla. Muut pakolliset ostokset tuli tehtyä ja ranta bulevardi tarkastettua. Parit kortit kirjoiteltiin ja jätskit nautittiin Reinin rannan kahvilassa ja sitten takaisin autolle. Paikallinen zeitungkin tuli ostettua ja F1 tulokset masentavia. Teltoille päästyämme ja vähän aikaa seurattuamme Reinin liikennettä, totesimme yhteen ääneen, että voisihan tuota tavaraa katsella muuallakin, joten päädyimme ravintelin terassille seuraavaksi pariksi tunniksi. Teltoille palatessamme sovimme, että auton siivoaminen on seuraava projekti. Piti pikkuhiljaa valmistautua siihen, että tilaa löytyisi autosta tuliaisille. Suihkut avautuivat klo. 18.00 ja sinnehän meidän tie sitten vei, vuorotellen tosin ekana Tupu ja Sirkku ja sitten minä. Sen jälkeen rutiinit ja voimme alkaa illan nauttimisen hallitusti.
13.7On allekirjoittaneen synttärit. Jostain kummasta syystä vietän niitä usein ulkomailla, nyt jo toistamiseen Boppardissa. Autoa pakatessa selvisi jo, ettei aikataulumme tulisi pitämään, vaan muutoksia piti tehdä. Lähin autobahn pohjoiseen ja menoksi.Sitä ennen Koblenzissa postikortit postilaatikkoon, kaupat ja tankkaus. Hannoverin tienoilta käännyimme bahnalta pois ja nokka kohti Celleä. Leirintäalueen etsiminen aloitettiin alkuillasta ja löytyihän sellainen, pieni mutta mukava Winsenistä, Cellestä luoteeseen n. 10 km. Campingpark Im Stillen Winkel on ihan kiva, sossut vanhat mutta siistit ja henkilökunta mukava. Ilmeisen vakiasukas painoitteinen, koska vaki puolen sossut paljon paremmat. Naapureiksi saimme opettajapariskunnan Tanskan Kögestä. Ovat suuria Suomen ystäviä siksi, että heillä on luokka koulussaan, joka on kummiluokka Rauman jollakin yläasteella ja ovat käyneet meillä usein. Illan pimetessä naapurin rouva toi meille tunnelman kohottajaksi ja lämmön tuojaksi pari tuikku kynttilää, olihan ilta käynytkin jo aika koleaksi. Iltakävelyllä kohtasimme Britti pariskunnan. Meille selvisi samalla miksi Britit reissaavat mm. Suomen lapissa joulun seudulla niin monipäisesti; Brittein saaret ON pirun kallis mesta olla ja turistaa. Paikalle pisteet 7,5(edullinen ja hyvä maasto, mutta puutteellinen iltavalaistus).
14.7Hyvin nukutun yön jälkeen auto taas reissu kuntoon. Soltaun jälkeen Lüneburgin nummille ja sieltä matka kehittyi kohti Lübeckiä. Se kylläkin ohitettiin sujuvasti. Soltausta lähtiessämme tankkasimme auton piripintaan, tällä kertaa kuitenkin takaluukun kautta, eli tuliaiset & muut tarvittavat. Ennen Puttgardenin satamaa tankkasimme itse autonkin, sillä menovesi on Saksassa halvempaa kuin pohjoismaissa. Satamaan tulessa näytti huonolta, jonoa jonon perään. Meiltä kesti yli puoli tuntia päästä lippuluukulle. Vaikutti siltä, että leirintäpaikan löytyminen Tanskasta voisi tuottaa suuria vaikeuksia. Mutta ihme toteutui. Ilmeisesti inva-merkki auton tuulilasissa sai lipun myyjän ohjaamaan meidät sellaiseen jonoon, joka oli ollut paikalla pisimpään. Totuushan on , että autot ajetaan jonoon tulojärjestyksessä ja me päättelimme jonotusajan venyvän parin tunnin mittaiseksi, koska ennen meitä oli satama-alueella jo kuusi täyttä letkaa autoja. Seuraavaan lauttaan kun alettiin lastata autoja, niin lastaus aloitettiin yllätykseksemme meidän jonosta, joten pääsimme jo ensimmäiseen lauttaan ohi satojen jo satamassa ennen meitä tulleita autoja. Laivalla nautiskelimme iltapalaa sen takia, että taivas näytti Tanskan puolella tosi synkältä. Tupu ja Sirkku ottivat paahtopaisti voileivät ja minä eksoottisen kinkkujuustosämpylän. Keli kun oli mikä oli ja kellokin huiteli jo iltalukuja, päätimme mennä jälleen jo alas meno matkalla tuttuun Guldborgin leirintä alueelle. Teltat saimme kuivina pystyyn, mutta sitten taivas repesi. Illan viettoa jatkoimme keittokatoksessa, kävihän se niinkin. Välillä vain piti käydä teltalta hakemassa täydennystä, mutta so what. Huomenna Ruotsiin.
15.7Aamu valaistui sadepilvien läpi. No, eihän meillä olekaan tänään mihinkään kiire, sillä tarkoitus on ajaa Tukholmaan yötä myöten. Laivamme lähtee Turkuun 16.7 klo 08.30 Ruotsin aikaa ja matkaa ei ole kuin n. 750 km. Ajelemme pienempiä teitä Tanskan läpi ja vasta illan suussa Ruotsiin. Me siis odottelimme kaikessa rauhassa kelin selkiintymistä ja telttojen kuivumista koko aamupäivän. Vasta puolilta päivin starttasimme. Vordingborgin, Naestvedin ja Ringstedin kautta Roskildeen, jossa on tarkoituksena ostaa Tupun enolle tuliaiset. Syystä jotta hän on reissun aikana talkkarina meillä, eli kastelee kukat ja huolehtii postit ym. Alkuun ei oikein keksitty mitä hänelle ostaisi, mutta sitten välähti; olkaimet. Oikein piti mennä herraspukimoon, ennenkuin löytyi sopivat, oli kylläkin aika hintavat. Loppumatkalla Hillerödin kautta Helsingöriin mietimme miten tuhlaisimme loput Tanskan kolikot. Ratkaisu löytyi kun kuuntelimme vatsojamme. Juuri ennen satamaa vastaan tuli mäkkäri, josta hinnastoa hieman tutkittuamme, löysimme budjetille sopivat annokset. Ei jäänyt kuin vajaa kruunu kotiin viemisiksi. Satamassa jouduimme odottamaan jopa 15 minuuttia, mutta sen kestimme urhoollisesti. Olihan meillä muutaman vuden takaisia kokemuksia 2, jopa 4 tunnin jonotuksista. Ruotsissa moottoritie oli hieman liiankin kuuma, ajoimme aluksi vahingossa Malmön suuntaan. Oikeaan suuntaan löydyttyämme, matka jatkui jopa hieman liian nopeasti, joten taas karttojen tykö. Tämä tapahtui Brahen linnan kahviossa. Totesimme matkan edistyvän liian nopeasti jos ajaisimme koko matkan moottoritietä Tukholmaan asti, joten päätimme ajaa Mjölbyhyn asti E4.sta ja jatkaa sen jälkeen Motalan ja Örebron kautta perille . Mjölbyssä kävimme ostamassa nukkumisen esto aineita, lähinnä makeisia ja energia juomia. Jatkossa taukoja pidimme paljon useammin kuin aikaisemmin. Mutta matka loppui kuitenkin kesken. Olimme Värtanin satamassa jo kello 03.30. Vaan minkäs teet. Sirkku yritti nukkua takapenkillä ja Tupu ja minä pidimme itsemme hereillä ulkoilemalla ja radiota kuuntelemalla. Siljan terminaali lupasi avata ovensa ja kahvilansa klo 05.00, mutta mitä vielä. Avaavat vasta kello 07.00. Tulihan se laivakin sitten viimein ja mekin pääsimme aamiaista nauttimaan. Perinteiset Lihapiirakat kahdella nakilla ja iso tuoppi olutta. Valvotun yön jälkeen varmaankin tehoikkain unilääke. Matka oli tylsä, kuten aina. Ainoa rutiinin katkaisija oli ruokailu. Klo 17.00 jonoon ravintolaan. Tilasimme häränfilettä pippurikastikkeella & ranskalaiset. Turkuun saavuttuamme tuntui jo siltä, että matka on lopussa. Varsinkin tunne korostui, kun olimme noin tunnin kuluttua venerannassa ja pakkasimme veneeseen tarvittavat kamat viikonlopun viettoa ajatellen mökillä.
Huomioitavaa reissustamme liikuntavammaisia ajatellen: Kauppojen parkkipaikoilla riittävästi pysäköintiruutuja vammaisille, ei kynnyksiä ja luiskat riittävän loivia ja kaiteilla varustettuja. Leirintäalueilla saa apua jos osaa kysyä, samoin laivoilla. Sea windillä ei ole hissejä ja käytävät kapeita. Kaupunkien keskustoissa yllättävän vähän invaparkkipaikkoja. Ainakin meillä toimi invapysäköinti, emme saaneet yhtään pysäköinti sakkoa.