3.7 4.7 5.7 6.7 7.7 8.7 9.7 10.7 11.7 12.7 13.7 14.7 15.7 16.7 17.7
2.7
Lähtö Nurmijärveltä klo. 14.30 torstaina. Autoa pakattiin tietysti kaikella hartaudella ja saatiinhan kaikki mahtumaan ja vähän jäi vielä tilaakin! Ja eikun menoksi. Turussa oltiin pari tuntia myöhemmin, tankattiin ( 95 E 0,64 €/l), lunastettiin laivaliput ja kun tapanamme on, menimme Ruissaloon pelaamaan mini-golf kierros (häviäjä maksaa laivalla ekat oluet), Tupu hävisi. Ja sitten laivaan ja nokka kohti Ruotsia. Hyttimme oli ihan asiallinen (ikkunalla), saatiin peruutus paikka, eli tuuria oli. Kamat hyttiin ja kaljalle. Kylläpäs voitettu olut maistuikin. Tutkittiin laivaa ja tehtiin ostoksia ja liipastiin vielä parit öölit noin niin kuin yö myssyiksi ja nukkumaan, huomenna on pitkä päivä. 3.7Stokiksessa oltiin klo 7.30. Satamasta poistuttiin kiertotietä (Viking Linen terminaali), kun liikennejärjestystä oltiin laittamassa uuteen uskoon. Päästiin kuitenkin suht helposti E4:lle. Mutta sitten tuli puolen tunnin pakollinen tauko. Södertäljen kohdalla Scanian tehtaiden lähellä oli sattunut mälli. Siinä sitä ihmeteltiin, kun helikoptereita , ambulansseja, poliiseja ja palokuntaa kiirehti paikalle. Kun me sitten päästiin onnettomuus paikalle, niin näky oli murheellinen, neljän auton kolari . Autot oli aika pahan näköisiä. Taatusti oli tullut ruumiita.
Siitä sitten jatkamaan matkaa ja jotenkin, ihan hissuksiin. Ruotsin läpi ajaminen on sen verran tylsää, etten viitsi sitä tähän laittaa, saattaisitte nukahtaa. Helsingborg näkyy jo, Tukholmasta n. 600 km klo 14.30. Aurinko paistaa, varjossa on + 24. Opasteiden ohjaamina satamaan. Olivat laittaneet vihdoinkin jotain järkeä satama järjestelyihin (EI JONOA). Sillä hetkellä meillä alkoi vuorokauden pakollinen tutustuminen itse kaupunkiin. Auton bensapumppu sanoi sopimuksensa ylös. (Bensan hinta sveduissa 0,80 €/l). Ei kun soittamaan Volvo tiepalveluun. Ekaks paikalle saapui kylläkin volvon asentaja, mutta raskaan kaluston sellainen. Toisella kerralla saapui jo osaajakin, mutta mitään ei ollut tehtävissä enää siihen aikaan kun osia ei ollut, eli meidät vietiin hinaamalla Grand hotell Helsingborg pihalle ja sanottiin että soittelevat huomenna kunhan saavat osat paikalle ja asennettua ne. Näin sovittiin ja ei kun huonetta katsomaan, huonetta jonka muuten Volvo maksoi (n. 2300 kruunua).Hieno huone olikin, kylppärissäkin oli radio kanavan vaihtimineen ja kaikki. Ja sitten syömään. Läheisellä rautatieasemalla oli jotenkin tutun oloisia kirjaimia, M-jotakin eli sinne. Tuplahampurilaiset ranskiksilla ja päälle isot juomat. Taas jaksoi. Tosin tyhmiä kun olimme, niin olisi aluksi pitänyt kysyä hotellin respasta mitä meidän huoneen hintaan sisältyy, sillä vasta pois lähtiessämme selvisi että olisimme saaneet myös päivällisen hotellin ravintelista (gourmet tasoinen ). sivun alkuun 4.7Aamiaisella aloitettiin (oli muuten hyvää) ja sitten odotettiin muutama tunti auton korjauksen valmistumista. Lupasivat itse ilmoittaa kun on valmista, vaan itsehän se piti selvittää ja taas meni pari tuntia harakoille. Vaan päästiinhän taas eteenpäin.
Kuten jo edellisenä päivänä todettiin, satama hommelit on nyt kunnossa, ei tartte odotella tuntitolkulla että pääsis laivaan, vaan tällä kertaa kesti n.5 minuuttia lippujen oston jälkeen kun oltiin jo laivassa, joka sekin oli uusi. 20 minuuttia ja ollaan "juuttien" maassa.
Helsingörissä tankkaamaan,95E maksoi 0,68 €/litra. Matkaa jatkettiin rantatietä kohti Tuborgin tehtaita,
samalla ihaillen "persaukisten" ranta bungaloveja. Jatkettiin Kööppenhaminan läpiajolla Kögeen. Köpiksessä
olemme käyneet niin usein,
Vallö camping on yöpymispaikkamme seuraavaksi yöksi. Paikka löytyy tie numero 151 etelään Köpiksestä. Mesta on ihan tyypillinen Tanskalaiseksi leirintäalueeksi. Eli hyvin varusteltu, sossutilat hieman verttyneet kovassa käytössä (suuri alue) ja tuulinen (Itämeri vain kiven heiton päässä). Kansainvälinen mesta, laskettiin ainakin 14 eri kansalaisuutta autojen perusteella. Muunmuossa yksi Suomalainen pariskunta. He kylläkin asuvat Malmössa, mutta pitävät täällä kesäpaikkaansa (leirialueen"vakinaisella" puolella). Käyvät viikonloppuisin ja kesälomillaan. Vuosimaksu heille asuntovaunuineen on 5000 DKR.
Tupu kirjoittelee matkapäiväkirjaa ja minä tutkin Tuborgin lasikantistakirjaa. Ihan hyviä tuotteita se Tuborg tuottaa. Ilta kävelyt ja untenmaille, huomenna Saksaan.
5.7Aamu koitti kauniina ja kuumana (klo. 8.30 varjossa +26). Aamiaistarpeet haettiin respasta, tuoretta sämpylää ja leikkeleitä. Ne kun oli huuhdeltu Juhlamokalla alas tuulesuojaan, olikin jo aika jatkaa matkaa. Nokka kohti Rödbyhavnia, ajomatkaa kertyy noin 110 km. Ja taas odottelua. Tosin sen kyllä tiesimme etukäteen. Ainoastaan kerran ei tarvinnut jonottaa. Oltiin reissussa jo kesäkuun alussa eikä sesonki ollut vielä päässyt vauhtiin. Mutta nyt saadaan taas kerran odottaa, tällä kertaa 3 tuntia 20 minuuttia. Täytyy kehitellä jokin muu reitti tulevaisuudessa. Laivamatka oli hieman töyssyinen. Matka-aika noin tunti, eikä laivalla alkoholinmyyntiä silloin kuin ei tietenkään nykyisinkään.
Laivasta ulos ja Saksassa ollaan, nokka kohti etelää. 207 tie(E47)Oldenburgiin ja siitä autobahn numero 1. Ajeltiin Lübeckin ohi liittymään numero 27(Bargteheide), josta käännyttiin tielle numero 404 etelään. Trittausta löytyi Grossensee camping. Pieni ja vanhanaikainen, mutta ei ruvettu nirsoilemaan kun kello kävi jo seitsemää ja ilta alkoi hämärtymään. On meinaan pari kertaa käynyt vanhanaikaisesti, eli ollaan jouduttu nukkumaan autossa vartioimattomalla paikalla. On hyvä muistaa keskieuroopassa etsiä ajoissa yö paikka jo turvallisuuden tähden. Siinä sitä iltaa pidettiin, nautittiin iltapalaa ja juteltiin naapurien kanssa niitä näitä. Lopuksi iltakävelylle, löytyi pieni bupi, jossa parit oluet huiviin ja nukkumaan.
6.7
Samat hommat kuin eilen aamullakin, eli aamiaista näköön ja ei kun baanalle. Jatkettiin 404 tietä Schwarzenbekiin, siellä siirryimme 209 tielle
Lüneburgin nummille aina Solttauhun asti, jonka camping tarkastettiin. Olipahan muuttunut sitten viimekerran, nyt se näyttää enemmän huvittelukeskukselta
kuin leirintäalueelta, eli saattaapi olla aika meluinen paikka. Ei tarkistettu eli jatkettiin matkaa.
Moottoritie nro. 7 kutsuu. Baanaa posoteltiin sellaset noin 140 lasissa aina Fuldaan asti. Välillä käytiin tietenkin syömässä ja tietysti paikallista
tavaraa (eksoottiset Wienerschnitsell mit Pommes frittes ). Ja eikun eteenpäin, vähän liikennettä ja suora tie... pitihän sitä kokeilla, mittarin
mukaan 195 km/tunti vaan uskoako tuota.
Ensi yön vietämme Campingplatz Rothemanissa, muutama kymmenen kilometriä Fuldasta etelään tie numero 27. Olutta maistellaan samalla kun mietitään, että
mitähän sitä päiväkirjaan nyt rustaisi. Ja sitten pakollinen iltakävely. Kyllä olikin kauniita taloja ja pihoja, tyypillisiä keski saksalaisia maisemia.
Leirialueen arvostelu: ei kovin hääppönen, pakolliset tosin on, mutta auttamattoman vanhat. Suihkunkin lämmin vesi lämmitetään vasta odottaessa kaasulla.
Eipä kyllä ollut hinnallakaan pilattu, reissun halvin saksalainen paikka.
Aamulla nokka kohti Itävaltaa. Mootoritie nro.7 Würzburgiin, josta vaihdoimme tielle nro.3 Regensburgiin. Tämän jälkeen saa moottoritiet riittää muutamaksi päiväksi. Eli siirrymme kantatielle nro.8. Passaussa sählättyämme löysimme tielle nro.130, jota pitkin ajoimme Eferdingiin. Sieltä taas tielle numero 129 tietä Linziin ja samalla tuli rajakin ylitettyä jossakin kohtaa. Ukkoskuuron säestämänä onnistui Lintzissä eksyminenkin helposti, ei kun auton nokka kohti Prahaa ja jo löytyi oikea suuntakin Wieniin, tie nro.3 Tonavan pohjoisrantatie. Illalla majoituimme Gasthof Mahclandblickiin. Oikein mukava hotelli, pieni ja siisti, oma kylppäri ja wc. Tämä sijaitsee Mauthausen nimisessä mestassa, ajetaan Linzin suunnasta rautatien alitse ja käännytään oikealle, sitten vain kylän läpi ja suoraan eteenpäin, ei voi eksyä. Huoneeseen tutustumisen jälkeen syömään. Tupu tilasi "pienen" salamisalaatin (noin 2 litraa)ja Tero taas wieninleikkeen paistetuilla perunoilla, palan painikkeeksi parit oluet. Koko lysti maksoi 16,80 €.
8.7
Herätys kahdeksalta. Laukkujen pakkaukset ja aamiaiselle. Hyvä aamiainen olikin. Laskun maksu 32,50 €, yöpyminen ja aamiainen (ei paha hinta).
Eikun matkaan. Ilma vähän viileän oloista, vettäkin ripsii. Tie myötäilee Tonavan aaltoja. Eräässä pikkukaupungissa pysähdymme nauttimaan virvokkeita. Tero tilasi
itselleen ison oluen ja Tupu, joka oli ajovuorossa, sitruuna limpparin vaikka itse epäilikin sen olevan tiskivettä. Aurinkokin tuli näytille ja ilma lämpeni
shortsi-asteelle. Maisemat upeita, paljon rauniolinnoja mutta myös restauroituja kohteita paljon, niin ja sitten ne kaikki luostarit.
Tie numero 3 päättyi meidän osaltaWieniin. Keskustan suuntaan etsimään turisti-infoa. Ennen infoa löysimme aivan uuden leirintäalueen
keskeltä kaupunkia (Aktiv Camping Neue Donau). Hiton meluisa, ei puita, joten aurinkoisella säällä tosi pätsi, hyvät ja uudet sossutilat. Sanoimme mestalle ei kiitos,
respasta kuitenkin haimme kaupunkikartan. Uusi leirintäalue löytyi Laxenburgista. Slochss Campingplatz Laxenburg löytyi Wienistä A2 moottoritietä Grazin suuntaan n. 12 km, kahdeksas ausfahrt.
Mesta on aika iso, liikenteen meteliä hieman, hyvät sossut ja ravintola, uima-altaan käyttö mahdollisuus(maauimala) ym.
Illaksi Prateriin vähän huvittelemaan.
 |
 |
 |
 |
ja huomenna tutustutaan muuten vaan kaupunkiin.
9.7Herätys, suihku ja aamiainen. Nokka kohti kaupunkia. Ajettiin tietä numero 16 ja tulimme muun liikenteen seassa keskustaan. Hyvät opasteet Schönbrunnin linnaan eli sinne. Auto saatiin hyvin parkkiin, tosin aurinkoon. Kamera mukaan ja ihastelemaan, on muuten upea puisto kuten voit huomata.
Kaunista, paljon erilaisia istutuksia, nurmikko todella hyvin hoidettu, ei taatusti löytynyt voikukkia. Nurmikon kunto oli paljolti myös sen takia hyvässä tällingissä, ettei sinne saanut mennä dallailemaan. Jatkettiin matkaa muihin puistoihin kaupungissa ja niitähän riittää. Illaksi takaisin "cämppingille", uimassa ja kierros minigolffia. Itävallassa muuten kaikki minigolf radat ovat samanlaisia, ilmeisesti kilpailulajina suosittu. Ja eikun untenmaille, jota tosin haittasi polakkien rippileirin ilmaantuminen naapuriin. Pruukasivat harrastaa yhteislaulua aina ilta yhteentoista asti.
10.7
Laxenburgista tienpäälle. Tie numero 16 etelään kohti Unkaria. Päätettiin illalla että käydään nyt ainakin korkkaamassa, joskin pidempi reissu sinne tehdään joskus toiste.
Rajalla (Sopronköhida) passit jopa leimattiin. Siinä sitten ajeltiin maaseutua pitkin Sopron kaupunkiin, jossa oli tarkoitus vaihtaa vähän paikallista valuuttaa. Vaan eihän se onnistunut, joka mesta
oli kiinni ilmeisesti siestan takia. No mehän ei jääty odottelemaan, vaan nokka kohti rajaa. Kopháza oli tullin nimi ja täällähän sitten huomasimme, ettei koira helposti vanhoja temppuja
unohda. Passeja syynättiin 15 minuuttia ja kaiken kruunuksi annettiin ymmärtää, että läpi pääsisi nopeamminkin jos esim. olisi muutama ylimääräinen tupakka-aski annettavaksi köyhille tullimiehille.
Vaan mepä pidimme päämme, vaikka meitä uhkailtiin koko auton tutkimisella. Aikansa tuittuiltuaan tulli antoi periksi ja me pääsimme takaisin "länteen".
Pikku teitä pitkin Graziin, jossa hyppäsimme moottoritielle(A2). Tällä pätkällä sai kyllä ajella sydämensä kylliksi tunneleissa. Eihän ne pitkiä ollut, mutta niitä oli monta.
Yhteispituus oli n.12km. Klagenfurtista eteen päin tietä 95 Feldkircheniin, josta tietä 94 OssiacherSeen rantaan Seecamping Kölbl;iin. Vesiurheilijan paratiisi, kirkasvetinen järvi,
risteily liikennettä, lapsiystävällinen ranta. Leirintäalue on hyvä ja näitä alueita on ihan riittävästi (vajaan kymmenenkilsan matkalla 9 kpl.). Kalliita mestoja eivätkä tykkää lyhytaikaisista reissaajista.
Se selvisi meille seuraavana aamuna.
Aamulla kamat kasaan ja respaan. Siellä ollut virkailija piti loukkauksena kun näin hienosta paikasta lähdetään yhden yön jälkeen. Kertoi vieläpä katsoneensa kartasta mistä
asti vieraat olivat tulleet. Vaan mikään ei auttanut, maksu oli kyllä hunajainen, 100 fim yöstä!! Olisi pitänyt sanoa, että kun seuraavan kerran tutkii Suomen karttaa, niin ottaa selvää
mitä kartassa tarkoittaa sininen väri, koska järvihän sen paikan erikoisuus on.
Lienzissä käytiin syömässä ja taas kerran eksoottista. Tosin tilatessamme emme tienneet mitä saamme, mutta sehän selvisi hetken kuluttua. Lihapullia ja
keitettyjä perunoita ruskean kastikkeen kera. Lienzistä matka jatkui Assling nimiselle paikkakunnalle tietä numero 100. Gasthaus Tröjer oli tullut tutuksi jo aiemmin. Saatiin jopa sama kämppä
(numero 3) kuin edellisellä kerralla. Kerrassaan höveli isäntäväki oli iloissaan tunnistaessaan meidät. Vaihdeltiin kuulumisia ja juteltiin säästä. Emäntä pahoitteli kelejä
sanomalla että kyseisessä laaksossa sataa yleensä heinäkuussa päivittäin, tosin huomiseksi sääennuste on luvannut selkeämpää keliä.
12.7Aamiaiselle yhdeksän maissa. Runsas aamiainen olikin ja kahvi hyvvää. Kiitimme yösijasta, jonka hinta 420 paikallista valuuttaa ei ollut mielestämme kallis, 29,65 €.
Matkaa jatkettiin Italian rajalle ja ylikin. Oma moka, on sunnuntai ja tullipiste sen verran pieni ettei rahan vaihdosta tullut mitään, eli siis vain maisemien katselua, jossa kyllä siinäkin oli kokemusta yllin kyllin. Vipitenon kautta Brennerin solaan vanhaa tietä.
On paljon romanttisempi kuin
yläpuolella kulkeva moottoritie ja maksutonkin. Europa brücke on komeata katseltavaa alapuoleltakin. Saavuimme Innsbruckiin "mäkimontun" takaa. Kaupungissa jo aiemmin käytyämme posotamme tällä
kertaa vain cityn läpi nopeasti nokka kohti saksaa.
 |
Telfsistä 189 ja 314 tiet saattelivat meidät saksaan Füsseniin, josta matka jatkui 17 tietä Shongauhun. Siellä majoittauduimme Hotel Rösleen. Romanttinen "katto" huone parvekkeella ja omalla kylppärillä, mutta parasta oli television 24 kanavaa.
Iltapalalle viereiseen ravinteliin. Ananas-filepihvi reilulla salaatilla maistui oivalliselta Jägermeister-liköörin ja oluen kera. Iltakävely kaupungilla ja nukkumaan, huomenna on pitkä päivä.
13.7
Herätys. Onneksi olkoon! Terolla on paha tapa viettää synttäreitä aina ulkomailla.
Aamutoimet ja aamiaiselle. Ensimmäisen kerran törmättiin seisovaan pöytään, yleensä ollaan oltu niin pienissä paikoissa, että suoraan pöytiin tarjoilu on ollut mielekkäämpää.
Laskun maksu 130 dem ja kaupungille ostoksille. Puolenpäivän aikaan jatkettiin matkaa. Ajeltiin Romantiche strassea tie numero 25. Mitään kovin romanttista tuolla tiellä ei ollut, ainoastaan pari linnan tapaista.
Kaipa olisi kannattanut lukea jokunen kirja tuosta tiestä, jotta olisi ymmärtänyt sen romanttisuuden. Ajoa ja taas ajoa. 500 kilometriä tänään. Maisemat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin, kun olisi vain nähnyt,
oli sen verran sumuista ettei juurikaan maisemilla päässyt mässäämään. Ensi yön vietämme Northeimissa Sultmer Berg leirintäalueella. Maisemat etelään oikein kivat silloin kun smogia ei ole, eli aika harvoin.
Olemme nyt täällä jo kolmatta kertaa, edullinen vaikka hintaa onkin nostettu viime käynnistä peräti kolmella demillä. Syykin on ilmeinen, sossutilat on laitettu täysin uusiksi. Tapasimme pariskunnan
Varkaudesta, kertovat omista kokemuksistaan. He saivat meidät muuttamaan matkasuunnitelmiamme. Tarkoituksenamme oli mennä Ranskan maata ihmettelemään, muttei tuon juttuhetken takia. He kertovat, että
Ranskassa rekat ja traktorit tukkivat teitä eikä eteenpäin pääse. Kysessä oli mielenosoitus ratista kärähtäneiden rekkakuskien kortin menetyksestä jos olivat kärähtäneet viisi kertaa, että näin Ranskassa.
Nyt teltalle nukkumaan, on jo puoli yö.
Aamu valkeni kirkkaana, aamiaista maisteltiin ja nautittiin maisemasta. Kamat kasaan ja menoksi. Tänään taivallettiin n.400 km. Northeimista lähdettiin tie nro.248 Braunschweigiin, jossa siirryttiin moottoritielle nro.2 Berliiniin.
Tielle 39 ja sitä pitkin Wolfsburgiin. Volkkarin tehtaat tuli koluttua, on meinaan iso mesta. Kaupungilla kävimme ikkunaostoksilla ja vähän muutakin. Matka jatkui tietä numero 4 Hampuriin asti, josta
eteenpäin moottoritie 1 pohjoiseen. Ajettiin aina Eutin nimiseen (15) liittymään, josta käännyimme Eutinin suuntaan. Nyt olemme Hotel Garni:ssa. Huoneemme on muuten ihan asiallinen, mutta ne tapetit. Siinä sitten
tissutettiin olutta ja viiniä television katselun lomassa kunnes sähköt katkesivat. Vasta siinä vaiheessa huomasimme millaiseksi keli oli ulkona muuttunut, tosi myrskyisäksi. Olipa onni että päädyimme
hotelli majoitukseen. Sähkötkin saatiin noin puolen tunnin kuluttua takaisin, joten nauttiminen vain jatkuu.
15.7
Aloitettiin aamiaisella. Olikin tosi runsaat, leikkeleet, täysjyväleivät, sämpylät (malli on muuten yleinen koko saksan kielisessä euroopassa, enkä tiedä, kenties myös muualla), munat, tuoremehut, kahvit ja teet.
Kyllä napa tärisi kun oli saatu aamiainen tuulen suojaan. Maksettiin (120 dem) ja lähdettiin kohti Kieliä. Järviä runsaasti. Kieliin päästyämme etsimme jo rutiinilla tutun parkkitalon ja eikun ostoksille.
Karlstadt-tavaratalon camping-osastolle. Tarkoitus on ostaa tuulisuoja-aita teltalle. Ja löytyihän sellainen. Kassalle päästyämme alkoi erikoinen episodi: kassaneiti pyysi normaaliin tapaan korttiostokselle
kuittauksen, no Tupu kuittaa ja saa itselleen sen kuitatun kuitin, saas nährä tuleeko laskua ollenkaan (tulihan se ja kyllä se myös maksettiin). Jatkettiin kohti Jyllannin niemimaata. Tulli ohitettiin tutulla tavalla, eli ei mitään ongelmia.
Ilta alkoi jo pimentyä eikä leirintäaluetta tahtonut oikein löytyä. No, päätettiin ylittää Iso-belt ja yrittää uudelleen. Tunti jouduttiin lauttaa odottelemaan. Toiselle puolelle päästyämme löytyi leirintäaluekin,
Sorö camping. Vuokrasimme mökin kaikki 12 neliötä, olihan se aika pieni, mutta kyllä se meille kelpasi, oli kahvinkeitin ja kaasuhella, kitakapulat, lasit ja lautaset talon puolesta. Sänkyjäkin oli neljälle, ihan ookoo.
16.7
Yö tuli nukuttua ihan hyvin. Aamutoimet, auton pakkaus ja menoksi. Roskilden kautta Helsingööriin ja lautalla Ruotsiin (lautta toimi taas erinomaisesti, odotusaika vain 5 minuuttia). Helsingborgista Ljungbyn kautta Växjöhön, josta matka jatkuu Oskarshamniin.
Siellä yövymme Hotel Postissa. Oli kovin turvallinen olo kun seinänaapurina on kissalanpojat. Hotla itse on ihan siisti pohjoismaalainen hotelli keskellä "cityä". Iltapalalla käytiin torin laidalla olevassa kapakissa, grillipihviä ja höysteitä.
Hyvää oli. Kävelykadulle iltakävelylle ja ikkunaostoksia tekemään, kun rupeaa tuo matkabudjetin pohja jo uhkaavasti häämöttää. Takaisin kämpille, parit leffat tv;stä ja nukkumaan.
17.7
Herätys tilattiin vasta puoli kymmeneksi, kun ei ollut kiirettä. Laiva lähtee vasta kuudelta ja matkaa ei ole kuin n. 330 km. Aamiaiselle, joka osoittautui tyypilliseksi pohjoismaalaiseksi (runsas). "Chek out" ja baanalle. Ajoimme niin kutsuttua SINISTÄ TIETÄ E 66
Tukholmaan, on muuten ylimainostettu tie, tai se on ehkä ollut sininen tie joskus. Nyt ei juurikaan näkynyt merellisiä maisemia, koska puusto estää maisemat oikein hyvin. Stokiksessa saatiin auto hyvin parkkiin kuninkaan linnan lähettyville satamaan.
Ajateltiin käydä tuhlaamassa loput valuutat jossakin putiikissa. Åhlens tavaratalohan se tietysti on. Suoraan ruokaosastolle. Patonkia, leikkelettä, juustoa ja hedelmiä. Tupua tosin harmittaa vieläkin se, että se juusto (muistaakseni jotain ranskalaista homejuustoa)
jostain syystä unohtui kassalle. Autolle ja satamaan jonottamaan laivalle. Reissu alkaa häämöttämään loppua, enää laivamatka ja huomenna päästään saunomaan.
"Elikkä" KIITOS mielenkiinnosta reissuamme kohtaan.