Huomautettakoon että hinnat ovat yleensä kolmelle hengelle.

1.7

Nyt se päivä vihdoinkin koittaa, se jota ollaan hartaasti odotettu jo neljä kuukautta, eli liput lunastettiin jo maaliskuussa. Autoa pakkaillaan kaikella asiaan kuuluvalla hartaudella, ja saadaanhan sinne mahtumaan kaikki ja vielä tilaakin jää, mikä on aikamoinen pakkausihme, sillä onhan meitä tällä reissulla kolme immeistä totutun kahden sijasta. Ja eikun auton nokka kohti "nokkaa" ja Finnjetin terminaalia, jossa hitunen odotusta kauheassa helteessä. Vaan eiköhän tuon hikoilun pysty korvaamaan aurinkokannella, siis nestehukan. Ja eikun laivaan. Saimme ihan kohtuullisen hytin eli kaksi kahden hengen hyttiä kolmelle yhdellä sisäänkäynnillä ja kaksi kylppäriä (hinta on laitettu sivulle "budjetti esimerkki"). Kamat hyttiin ja laivaa tutkimaan. Ei kulunut kauaakaan kun jo olimme aurinkokannella tutustumassa laivan neste pitoiseen tarjontaan. Siinä sitä ihmeteltiin alkuun Helsingin silhuettia ennenkuin laiva pääsi vauhtiin ja sittenhän sitä tasapainotusta nesteen kanssa saatiin opetella pari tuntia Tallinnasta lähdön jälkeenkin, kunnes tajusimme että voisihan sitä vatsaa täyttää muullakin kuin oluella, eli syömään. Salaattilautasta ja sämpylää näköön ja hyttiin. Oluita ja lonkeroita tissuteltiin aikamme ja sitten nukkumaan koska kiirettä aamulla ei ole, eikä yökerho kiinnosta.

2.7

Aamulla reipas meriaamiainen, jotta jaksettais lounaan jälkimmäiseen kattaukseen, sillä tarkoituksenamme on ehtiä illaksi Berliiniin ja mielellään sen etelä puolelle, sillä jos Berliiniin menee, niin sinne on paras tuhlata vähintään viikko.Aamiaisen jälkeen loputonta odotusta. Vihdoin lounaalle, tällä kertaa cafeteriaan, koska ainainen seisova pöytä ei kiinnosta, pihviä ja paistettua perunaa runsaalla salaatilla höystettynä teki odottelun inhimilliseksi. Vihdoinkin Rostock siintää horisontissa, ihan siistin oloinen satama mereltä katsottuna. Laivasta ulos ja Baanalle, eli kaupungin ihailu jää paluu matkalle. Baana tuttua saksalaista tosin palveluja vähemmän kuin lännessä.Matka joutui ja jouduttiin toteamaan että vielä se "itäsaksan" "rappio" näkyy, vaikka siirtymisestä demokratiaan on jo lähes 10 vuotta. Tämä tila korostui kun pääsimme Berliinin esikaupunkeihin. Vanhoja kasarmi alueita ja muuta vastaavaa saksan demokraattisen tasavallan tukipilareita oli aivan samaan tapaan rappiolla kuin suomessa autioituvat maalaismestat. Sitten alkoi leirintäalueen etsiminen, tiesimme toki että länsiberliinissä on useita, mutta ajateltiin että ainoa yö itäisessä saksassa vietetään paikallisesti. Potsdamin jälkeen löysimmekin sattumalta ja ennalta varoittamatta Ferch nimiseltä paikkakunnalta teltoillemme yösijan. Ihan asiallinen yö, kolmelta 17,40 €, juuri uusitut sossutilat ja silleen. Aamulla selvisi, ettei toiveemmme aivan toteutunut, leirintäalue oli vaihtanut omistajaa puoli vuotta sitten ja uusi omistaja on muistaakseni Hampurista.

sivun alkuun

Aamu valkeni "sörsselikelin" mukaisesti eli klo. 10.00 celssiuksia + 24 varjossa. Sirkku keitteli aamukaffet ja toivotteli hyvät huomenet, aamiaista näköön ja tien päälle tavoittena Landshut illaksi. Matkan varrella tankattiin niin auto kuin jääkaappikin. Dramatiikkaa reissulle saatiin lähellä Itävallan rajaa baanalla, kun yksi saksalainen Rellun tila-auto otti ja päätti unohtaa mitä tie merkinnät tarkoittaa, eli ei huomannut tai tilanne nopeus oli liian suuri. Auto heitti pari volttia siinä vaiheessa kun kaista loppui kesken. Kuski selvisi suht koht pienin vammoin mutta pelkääjän paikalla ollut emäntä taisi loukkaantua pahastikin, emme jääneet paikalle ihmettelemään sen enempää kuin avun soittaminen kesti. Nyt saa baanat taas riittää muutamaksi päiväksi, eli pikkuteille. Pienen harjoittelun jälkeen onnistui kartturi pääsemään jyvälle pikkuteistä, joten tavoitteeseen päästiin suht koht kivuttomasti, oikein kiva kämppinki löytyikin aivan joen varresta, ei liikenteen meteliä eikä juuri muutakaan meteliä, sossut ok ja hinta 19,95 €. Illalla viinin maistajan painajainen, pullot ei mahtuneet jääkaappiin joten kun aloimme maistelemaan niitä kymmenen aikaan illalla oli ulkolämpötila n. 23 celssiusta, eli taskulämmintä puolikuivaa Moselin valkkaria maistui "mielenkiintoiselle". Onneksi ilta ja viini viileni, jotta saatoimme kerrata päivän kokemuksia asiallisissa olosuhteissa.

4.7

Sirkkuhan sen aamun taas aloitti kaffella (allekirjoittanut ei juo nykyään kahvia) ja Tupu liittyi seuraan, minä se vaan tyydyin teehen. Kello lienee yhdeksän pintaan kun käymme vuorotellen aamutoimet ja sitten jatkamme epävarmoin askelin Itävallan suuntaan, eli kartturi vaihtui. Vaan nopeasti uusi kartturi pääsee juonesta kiinni eli matka Itävaltaan kestää vähemmän kuin on budjetoitu, eli ollaan Salzburgissa hyvän aikaa suunniteltua aikaisemmin. Leirintäalueen valitseminen tuottaa ongelmia. Aluksi ajateltu alue ei täytä odotuksiamme, seuraavan sijainti on "pyllystä" vaan seuraavahan jo maittaa vaikka kartalta katsottuna näyttääkin olevan hankalassa paikassa, mutta onkin oikein sijoittunut ajatellen bussilinjoja ja muuta vastaavaa kuljetus muotoa Panorama Camping Stadtblick Rauchenbichl, tänne jäämme. Ratkaisu on oikea, varjoa sopivasti ja olutta saa kantaa camppingin omasta ravintelista teltalle aivan vapaasti(lämpötila varjossa 32 celssiusta)joten nestetasapaino on mahdollista pitää tasapainossa, jos haluttaa. Illemmalla menimme kyseiseen kapakkiin päivälliselle, oli hintansa väärti, tosin tunnelmaa tietenkin varjosti hieman päivän aikaan saama ilmasto, eli ukkosta luvassa, mutta onneksi me saatiin vain keväisen oloinen sade, ei muuta. Sade vain sopivasti kosteutti ilman.Illan päätteeksi vähän ilta kuvia kaupungista ja unten maille.

sivun alkuun

Aamu oli taas kuin morsian, klo 8.30 varjossa +24. Kamppeet kasaan ja tutustumaan Salzburgiin. Kaunista, kaunista on niin että, puistot, vanha kaupunki ja tietysti linna jonne tavan mukaan menimme. Me jo aikaisemmin käyneinä emme yllättyneet, mutta Sirkku oli kuin nuijalla lyöty "aha, aha, no niin" eli maisemat oli upeita linnan muurilla. Kuvia otettiin kortteja kirjoiteltiin ja virvokkeita naatittiin ja maisemista ainakin Sirkun mielestä yllin kyllin, sillä eihän hän tiennyt vielä tulevasta. Mozartin syntymäkotia ihmeteltiin, vaan pikku hiljaa jätettin Salzburg ja jatkettiin etelään Pischofshonenin suuntaan ja sieltä Mittersilliin, josta etsimme leiripaikan. Erinomainen löydettiinkin Gassner Freizeit- Touristik Gmbh. kämppinki. Uusi leirintäalue, jota suosittelemme kaikille(27,80 €), mutta vasta muutaman vuoden kuluttua, kunnes puut ehtivät hieman kasvaa(aurinkoisella kelillä tosi kuuma kun eivät puut varjosta). Upeat mestat; kaikki uutta. Iltakävelyllä sattui hassu episodi, jota ainakin allekirjoittanut ei mielellään muistele näin jälkeenpäin: kävelimme kotikatu alueella, kun Tupu ja Sirkku huomasivat paikallisen UFF;n keräys pisteen edessä muutaman mielenkiintoisen muovikassin ja niitähän piti tutkia tarkempaa. Alku selvittelyn jälkeen oli selvää että iltakävely oli siltä iltaa ohitse ja eikun kassit teltoille. Siinä sitten Sirkku ja Tupu keskenään tekivät teltasta telttaan "vaihtareita" tyyliin "hei tää ei oo mun tyylii mutta sulle saattais sopia" tai "nää on hyvät mut väärän kokoiset, kokeile sinä" ym.ym. Alueen valot sammutettiin klo 23, joten unten maille.

6.7

Aamu kaffetit keittoon ja suihkuun. Kello on 8.00 ja lämpömittari huitoo taas kevyemmän vaatetuksen tiloissa.Emännät kehuvat minua armeija kokemuksista pakkauksen helppoudesta eli kuinka saada iso läjä pieneen tilaan (eivät ilmeisesti tunne sanoja "tunge, ahtaa, työnnä..."), vaan eipä tuo haittaa. Ei kun menoksi, aluksi takaisin UFF;tiskille palauttamaan ylitse jääneet kamat ja eikös paikalle osunut joku alkuasukas, joka hymyillen tietäväisesti fillaroi ohitsemme. Matka jatkui kohti Kitzbüheliä. Kun kiirettä ei ollut niin verkkaisesti matka jatkui.Innsbruckiin pysähdyimme vähän pidemmäksi aikaa, kun tuo sade hieman taukosi. Kävimme näyttämässä Sirkulle Bergisclin mäen ja kuuluisan kullatun katon. Saimme vielä nähdä sen vanhan hyppyrimäen vauhdin otto osan, sehän räjäytettiin maan tasalle maaliskuussa 2001.Vaan siitäkin selvittiin ja suunta jatkui länteen kohti meille jo tuttua Imstin leirintäaluetta. Vielä piti kokea moottoritiellä sekin, ettei kenelläkään ollut kiire minnekään,aivan mahoton ukkonen, näkyvyys 10 metriä ja nopeus kävely sellainen. Leirintäalue Sport-Camp Imst-West oli siellä missä ennenkin, eli helposti löytyi. Sadetta kuitenkin sen verran, että aloitimme asumisen paikallisessa pubissa. Parit oluet saatiin nautittua sisään kirjautumisemme ja sateen pidon aikana. Ilma olikin aika viileää sateen jälkeen, mutta saatiin kamat ainakin kuivina telttoihin (tyypillistä alpeilla on se, että sää vaihtelee huomattavasti ajettaessa laaksosta toiseen) Siihen pubiin tuli vielä poikettua illalla, josko saataisiin telkusta jotain tietoa huomisesta säästä, vaan eipä onnannut(oikeesti kännyköiden akkuja lataamaan).Oli muuten eka yöpymismesta,jossa tavattiin suomalaisia.

sivun alkuun

Aamu sarasti pilvisenä vaikkei vettä satanutkaan. Normaalit aamutoimet ja eikun tien päälle, tavoitteena Silveretta Stausee. Sateista ja liukasta. Liukkaus johtui naudoista, joita oli siellä täällä teitten varsilla ja usein jouduttiin pysähtymäänkin niiden takia, aivan kuten lapissa porojen takia. Mutkaa toisen perään, nyt alkoi Sirkkukin ymmärtämään mitä tarkoitimme, kun sanoimme Salzburgissa että odotahan... Nousua riitti ihan kivasti, loppu korkeus oli 2020 metriä. Viimeksi kun olimme täällä oli edellinen yö heinäkuussa ollut pakkasen puolella ja autojen katolla sinne päästyämme lunta noin 5 senttiä (matkalla ylös ohitimme Galtür nimisen paikkakunnan, jossa oli parivuotta sitten se paha lumivyöry talvi,tuhon jäljet edelleen näkyvissä oikein selvästi). Maisemat olivat taasen ihan komiat ja turisteja ihan riittämiin. Alas meno hieman arvellutti (30 mutkaa, alasmenokerroin 8-16%), olihan meillä jo kokemusta siitä,kun jarrut häviää alas mennessä (tsekkaa toisaalla sivuiltamme), mutta kyllä se alasmenokin meni ihan OK. Alas päästyämme otimme hieman apetta ennen jatkoa, joka tulisi olemaan seuraava yöpymispaikka. Feldkirch on paikkakunta ja leirintäalueen sijainti on urheilupuisto keskustasta pohjoiseen, ihan passeli, tasaista on ja puustoa ja jos muisti ei petä niin leirintä maksuun sisältyy naapurin maauimalan vapaa käyttö. Saatiin ihan kiva paikka suurten puitten alta, eli pikku sateet ei meitä häiritse, eikä suuremmatkaan, kuten huomattiin illan mittaan. Iltakävely suoritettiin perinteisin menoin, eli pihoja tutkien, suurelta osin havaittiin kelvollisiksi, vaan huomattiin kyllä pienoista poikkeamaa normaalista laadusta, ei pahaa mutta kuitenkin. Iltatoimien aikaan Tupu pääsi tutustumaan paikallisiin ilmailujoukkoihin eli pilviveikkoihin, toiletissa pari nuorempaa naarasta yrittivät selvitä toiletti rutiineista sivistyneesti, vaan eihän se onnistunut. eipä sen puoleen että Tupukaan olisi kauhiasti luonut luottamusta näille narkkareille, kun kaikessa hämmennyksessään huitaisi hyvän yön toivotukset tyyliin "bon appetit", vaan sehän ei meitä haitannut. Unten maille ja huomista odottamaan.

8.7

Kylläpäs nukuttikin hyvin, oli meinaan sen verran hapekasta ilma sateen jäljiltä. Se oli taas Sirkku joka kaffet keitti ja hyvälle kuulemma maistui. Aamiaisastiat tiskattiin nyt ekaa kertaa, sillä onhan meillä sen verran kansainväliset bakteerit omasta takaa, ettei ihan helpolla tartu. Päivän aiheena on Liehctenstein ja Klausen pass.Aluksi nokka kohti meille tuttua ns. Hiltin suoraa Vaduzin suuntaan. Valuutan vaihtoa, kun nyt olimme tietoisia siitä, että näillä kahdella maalla on sama valuutta(pari vuotta sitten teimme Tupun kanssa oikean mokaamisen helmen mennessämme vaihtamaan Belgian frangit Luxembourgin valuuttaan, edelleen hävettää).No fyrkat saatiin vaihdettua ja pankista ulostautuessamme alkoi mollikkakin suosimaan meitä. Saimme auton tutulle paikalle aivan kaupungin keskustaan parkkiin. Hirvittää nämä Helsingin parkkimaksut.Tunti Vaduzissa maksoi vain 1€, kun stadissa saa maksaa reilut 3 € vastaavasta ajasta. Eipä siellä juuri ollut nähtävää, koska 2 nipponia täyttivät jokaisen aukkopaikan mihin pohjolan poika olisi mahtunut yksin, eli turisteja hieman liikaa meikäläisen pirtaan. No parit kortit kirjoiteltiin ja limpparit nautittiin vaan sen jälkeen eräälle rajalle, josta tullivirkamiehet ovat kuulemma muutama vuosi sitteen kuulleet, että se on kahden itsenäisen valtion raja ja sen jälkeen todenneet että heillä on tärkeämpääkin tekemistä. Ja eikun Klausen pass kutsuu. Jostain syystä tämä on myös Tupulle ja minulle eka kerta tällä reitillä. Tien kunto huomioon ottaen onkin ihan hyvä että ollaan vältelty, mutta maisemien takia, niin no, turhaan. Upeeta, minä jo ajattelin että onko Sirkku nukahtanut, mutta kun katsoin peilistä niin eihän se voinut mitään lausahdella, kun suu on kuin Hoo Moilasella. Reitti on muuten hyvä (maisemat, tien jyrkkyys ym.), mutta tien kunto tosi ala-arvoinen, mekin meinattiin mällätä yhden kuorma-auton kanssa 180 asteisessa mutkassa kun tien leveys ei kertakaikkiaan riittänyt. Vaan selvittiinhän siitäkin muutamilla ylimääräisillä pumpun lyönneillä.Campinkia etsimään. Olimme jo menettää uskomme Sveitsin tiheästä leirintä alue verkosta, kun eteemme osui sattumalta (ei meidän kartoissa). Camping Lido Sarnen Ihan mukava mesta, on hyvät sossut, hyvä maisema (järven rannalla), oma uima-allas, oma kapakka ja kauppa jne. Ainoa ongelma vierailijoille on se, että turisteille varattu alue on onnettoman pieni, mutta onneksi me mahduimme sekaan. Illalla suihkujen jälkeen päiväkirjaa kirjoitellessamme suunnittelimme jo seuraavaa päivää, Geneve järven ranta houkuttelee kummasti. Oli alustavasti ajatus mennä Montreux;in ja Lausannen välissä olevalle Cullyn camppingille, jossa oltiin Tupun kanssa jo aikaisemmin oltu. Mesta on pieni ja tosi herttainen aivan järven rannassa. Tupu kävi viime käynnillä leirintäalueen rannasta uimassa ja kehui että oli tosi lämmintä. Minä en sillä keikalla päässyt nauttimaan kipsini takia (kerron myöhemmin). Vaan nyt pisuaarin kautta nukkumaan, hyvää yötä.

sivun alkuun

Aamu valkeni jälleen kauniin aurinkoisena. Normaalit aamurutiinit ja tie kutsuu. Eilisillan suunnitelmia toteutamme jotenkuten, eli suunta kohti Geneve järveä, mutta vähän eri reittiä kuin oli aluksi suunniteltu. Mutta haittaneeko tuo. Parit passit ja jo Lac Léman näkyykin. Montreux tuli ajettua vain läpi, koska oli ruuhka-aika eikä kiinnostanut jäädä tsekkailemaan "sosiaalipummeja", kun niitä tuli jo ihan tarpeeksi välteltyä Vaduzissa. Rantatie Lausanneen oli taasen oikein mukavaa ajanvietettä. Sirkku ihmettelemään, että kuinka näin pohjoisessa voi olla palmuja. Emmehän mekään tarkkaa syytä tienneet, mutta minun arvaukseni on, että tänne eivät pohjoisen tuulet pääse, elikkä ainoastaan etelän lämpimät tuulet myös talvella. Lausannessa ihmeteltiin vähän aikaa olympia-puistoa, nojaa. Ja nokka kohden pohjoista. Matka eteni verkkaan, kun emme viitsineet lunastaa moottoritie tarraa. Vaan etenihän se sen verran, että kun alkoi olla aika etsiä yöpymismestaa, niin alkoi jo hämärtää.Kiire kun oli, jouduimme Tupun kanssa pyörtämään päätöksemme, että tällä "kämppingillä" emme koskaan yövy. Olimme kerran aikaisemmin käyneet tutkimassa Badenin leirintäaluetta, totesimme sen jo silloin mannejen sukukokoutumis mestaksi ja sitä se myös oli tällä kertaa, vaan ei auta. Kello on jo yli 21.reikä reikä, eli liian myöhäistä etsiä muualta mestaa. No, olihan siellä onneksi muutama muukin turisti meidän lisäksi, ettei meidän tarvinnut olla siellä aivan orpoina. On muuten meille ainoa mesta, mikä on kunnallisesti hoidettu leirintäalue (huonona puolena on, ettei ole 24-tuntia vartijaa paikalla). Sehän selvisi meille kuitenkin vasta aamulla. Nyt nukkumaan.

10.7

Ja taasen aamu valkeni aurinkoisena.Vastaanottoon oli ilmestynyt joku kaupungin tyyppi, joka halusi meiltä yöpymismaksun, minua ei tuohon aikaan vielä vällyjen välistä saanut, joten Tupu ja Sirkku hoiti homman tyyliin "toinen puhuu ja toinen kirjoittaa", vaan hyvin se meni ja halpakin oli. Nyt sattui ekan kerran, ettei saatu telttoja autoon kuivina. Sade alkoi ihan varkain ja kasteli meidät kunnolla ennenkuin saimme kamat autoon. Auton nokka kohti rajaa,tankkaus ennen sitä(Koblenzissa), koska menovesi maksaa kuitenkin täällä vähemmän kuin Saksassa. Jatkoimme rajalle, jossa tullimies oli kiinnostunut meistä, tiedä mistä syystä. Jos joku lukijoista muuten kuvittelee että käkikello on Sveisiläistä alkuperää, muuttakoon nyt käsityksensä. Kyllä se on Sakun juttuja. Sirkkukin, kun kysyttiin, niin sanoi, että Sveitsistähän ne, mutta kun eivät ole. Schwarzwaldista eli Saksastahan ne ovat kotoisin. Tämä tuli tädilleni selväksi viimeistään siinä vaiheessa kun tulimme Tribergissä "kukutin kukutin" kauppa keskukseen. Siellä on Kelloja myynnissä varmaankin euroopan tiheimmin, varsinkin käkikelloja. Matkaa jatkettiin pikkuhiljaa, maisemia ihaillen ja silleen.Yö paikasta oltiin samaa mieltä,katto pitää olla kova ensi yönä.Ja löytyihän sellainen pikku etsimisen jälkeen. Pikku hotelli (Landgasthof Ochsen) Bietgheimista. Kolmen hengen kämppä omalla kylppärillä 61,35 €. Ihan passeli. Iltapalaa naapurin kapakista; 2* pihvit Hollandaise kastikkeella + ranskalaiset + Raatimiehen pihvi + paistetut pekoni-perunat + 3*salaatti + olut + 2* valkkari, yhteensä 37 €. On kyllä aika erinomaisen hyvä tunne vatsassa, varsinkin kun suunnittelee nukkumaan menoa. Eli öhtyä.

sivun alkuun

Aamu aloitettiin reippaasti suihkulla ja hyvällä aamiaisella hotellin ravintelissa. Oli sämpylää, juustoja, leikkeleitä, pasteijoita ja marmelaadia jos jonkun moista ja tietysti teetä, kahvia ja tuoremehua, eli aamu alkoi tosi lupaavasti. Ei muuta kuin check out ja baanalle, tarkoituksena on olla pari seuraava yötä Boppardissa Reinin rannalla. Aluksi sukellettiin Karlsruhe sisuksiin etsimään baanan alkua Neustadiin. Se onnistuikin aika kivuttomasti kun ei menty aivan keskustaan. Ja sitten ei muuta kuin kaasua lähemmäs asvalttia niin alkaa kilometritkin kulua rattoisasti. Taukojakin muistettiin pitää aina n. tunnin välein ja kerran pysähdyttiin syömäänkin (ei suositella moottoritien ravintoloita, hintataso on aika hulppea), mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus, hyvää oli mutta niin oli laskukin. Matka jatkui kohti Bingeniä, jossa jätimme taas baanalle vähäksi aikaa jäähyväiset. Ei kun rantatielle. Lukijan on hyvä muistaa ainakin heinä-elokuussa etsiä jokilaaksoissa nukkumapaikka tosi ajoissa, muuten sellainen jää saamati jokien leirintäalueille. Mekin haimme paikan Camping Sonneneck Boppardista muutama kilsa pohjoiseen. Meillä oli tuuria, kello oli yli 3, mutta me saimme jopa ranta paikan, tosin se maksoi hieman ekstraa. Teltat pystyyn ja kaupungille ostoksille josko siellä näin sunnuntaisin joku mesta olisi auki. Olihan siellä. Kaupunki on niin turisteista riippuvainen, ettei se sulje kaikkia oviaan kaiken maailman siestojen tai pyhäpäivien takia. Vähän purtavaa ja juotavaa ja takaisin teltoille. Iltasella kävimme kävelyllä läheisen Spayn raitteja tutustumassa. Nättejähän ne pihat taas olivat ja saimme muutaman oikeinkin mukavan vinkin. Loppu ilta menikin sitten joen tarjoaman viihteen ja hyvän reinin viinin parissa.

12.7

Tänään vain ollaan, nautitaan kesästä ja auringosta. Maisemat vaihtuvat tälläkin tavalla oikein mukavasti. Joki virtaa ja laivat, proomut ja muut vesilläliikkujat samaten. Kakofoniasta huolehti Nato ja paikallinen VR. Leirintäalueen ravintelissa syöpöteltiin ja nautittiin Kylmää olutta. Paikallinen lehtikin tuli luettua, kun oli tullut tekstiviesteistä selväksi, mitä formuloissa oli tapahtunut, mielenkiintoista näkökantaa saku-lehdistä löytyikin. Tänään siis vain ollaan ja huomenna matka jatkuu, ainakin Köln olisi tavoitteena.

sivun alkuun

Aamu valkeni sateen jäljiltä raikkaana ja vilpoisena, mutta se oli vain aamun lumetta. Jo puoli kaksitoista oli celssiukset jälleen varjossa jo helle lukemissa. Sehän ei meitä haitannut. Auton keula kohti Koblenzia. Deuzche Ecke on yhdistyneen saksan muistomerkki Reinin ja Mosel jokien yhtymäkohdassa. Se on aika hulppean näköinen patsas. Patsaan lähelle jos saa auton parkkiin niin hyvä, koska sieltä on hyvä tehdä kävely retki keskustaan. Reinin itäpuolella mäen päällä olevaa linnaa suositellaan myös käyntikohteeksi (hyvät maisemat kaupungille). Koblenzista matka jatkuu kohti Kölniä. Baanalta ei viitsitty poiketa, haluttiin vain äkkiä teltat pystyyn johonkin varjoisaan paikkaan. Leirintäalue löytyi vanhasta muistista. Campingplaz Berger Rodenkirchenissä sijaitsee etelään itse Kölnin keskustasta. Hyvä paikka saatiinkin. Tupu ja Sirkku jäivät telttoja pystyttämään ja minä sain vastuulleni nestetasapainosta huolehtimisen, eli kauppaan johti polkuni. Illalla sai Sirkku testata kunnolla telttansa veden sietokyvyn. Teltta kesti oikein hyvin puolen tunnin ukkoshyökkäyksen. Ilmakin virkistyi ja viileni oikein mukavaksi illan viettoa ajatellen.

14.7

Kölnin tuomoikirkko on päivän turismus kohteemme.

Kirkko on ollut rempassa useamman vuoden ja rahoitus tuntuu olevan vieläkin ongelma,kun tuntui siltä että jokaisen pilarin takana olisi joku pappi keräämässä rahaa. Sisältä kirkko on vähintäänkin loistokas, vaan jäi tuo salamalaite autoon. Siitä pitääkin mainita, että keskustasta on aika hankala löytää parkkipaikkoja.

Matkamme seuraava etappi on Hannover. Matkaa sen verran että baana kutsuu. Tiesimme toki mihin menemme yöksi, mutta onhan sinnekin matkaa. Kaupassakaan ei ole tarvetta poiketa, kun hoidimme sen asian jo aamulla. Matka eteni joutuisasti ja olimmekin jo neljän pintaan tutulla respalla. Parksee Lohne sijaitsee Hannoverin yläpuolella Isernhagenissa. Iso alue, jonka haittana on läheinen lentokenttä. Respasta saa erikseen suihkun avaimen panttia vastaan. Paikalliset ja turistit on taasen eroiteltu omiin karsinoihinsa, mutta eipä tuo meitä ainakaan häirinnyt. Ilta siinä sitten kului syödessä ja viiniä nauttiessa, kun samalla ihmeteltiin ilma liikennettä.

sivun alkuun

Onhan se tylsää, kun joutuu joka aamun aloittamaan samalla tavalla, mutta meillä oli tosi hyvä onni kelien suhteen, eli aamu valkeni taasen helteisenä. Tämän päivän suunnitelmat ovat aika simppelit: Yö paikka lähelle Lübeckiä. Ajeltiin rauhallisesti kohti Hampuria. Kaupungin rajoilla kartturin onnistui eksyttämään meidät aika huolellisesti. Tarkoituksena oli mennä ajelemaan cityyn,mutta kun ei tahdottu löytää koko kaupunkiin. Puolen tunnin pähkäilyn jälkeen onnistuttiin joten kuten pääsemään kaupungin sykkivään sytkyyn. Ja olihan sitä nähtävää, parempaa oli kuitenkin luvassa jatkaessamme matkaa esikaupunkeihin. Tietä 434 jatkettiin keskustasta pohjoiseen. Oli vaihteeksi mukava seurata ns. tavallisten sakujen touhuja jopa hieman Jakomäkeä muistuttavassa miljöössä. Suurin ero oli ehkä autokannan tuoreus verrattuna kotimaahan. Matka jatkuu kohti Lübeckiä ja ohikin, eli mennään meren rannalle yöksi. Mile Ferienhäuser Scharbeutzissa oli nukkuma paikka seuraavana yönä (tuosta mestan nimestä en ole ihan varma, kun sieltä respasta ei kummoisempia dokumentteja mukaan tarttunut). Paikka on helppo löytää niin kuin kaikki rannalla olevat muutkin mestat.Asiallinen,tosin meidät määrättiin aika ison nuorisoporukan naapureiksi (olisikohan ollut 200-300 kpl.), mutta ilahduttavan hiljaa he hiljaisuuden jälkeen olivat.Siinä iltaa istuessamme otimme puheenaiheeksi maisemat ja miten näkyy. Varsinkin Sirkku ihmetteli, että mitä me sillä tarkoitamme. Lupasin selittää viimeistää silloin kun tullaan Helsinkiin.

16.7

Aurinkohan se meidät taas herätti. Aamutoimet ja matkaan. Lübeckiin ostoksille. Auto saatiin tutulle paikalle parkkiin aivan keskustaan.Tarkoitus on hyödyntää saksalaisten kesä-alea kenkä ostoksilla. Sirkku osti itselleen vetoketjulliset tossut 6,65 €, ja allekirjoittanut Italialaiset nahkaiset kulkimet 10,20 €. Eli halvat kuin fan. Matka jatkui vihdoinkin kohti Rostockia, aluksi pikkuteitä, mutta kun aikataulu meinasi pettää, niin baanalle. Baanakin loppui turhan aikaisin, mutta sillälailla sopivasti, että kohdalle osui kuin nakutettuna Euro-Spar. Siellä sitten tehtiin loput hankinnat tuliaisiin ja muihin virvokkeisiin sekä paikallisiin säilykkeisiin, joita soisi suomestakin löytyvän, mutta kun ei niin ei. Nyt on jo hiukan kiire, ja ruuhka tietysti pahimmillaan. Suunta josta tulimme oli kylläkin aika huonosti valittu. Jouduimme ajamaan keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan. Emme kuitenkaan olleet ainoita laivalle kiirehtijöitä. Yksissä liikennevaloissa Belgian rekkareissa ollut auto tööttäs meille, no ikkuna auki ja tiedustelemaan mikä on hätänä. Emäntä autostaan tiedustelee selvällä Tampereen murteella että Finjettikö on tavoitteemme, ja jos on, voisivatko he saada opastusta satamaan. Jo vain se meille käy vastasin ja niin sitä sitten mentiin, tosin tuskallisen hitaasti (isot tietyöt satamaan mennessä) satamaa kohti. Lopulta päästiin perille, eikä edes tupakkaa ehtinyt polttaa, kun jo laivaan päästiin ajamaan. Laivalla normaalit rutiinit, tosin taxfreestä ostettiin ainoastaan savukkeita, kun kaikki muu on saksassa halvempaa.

17.7

Laiva-aamiaisella aloitimme, tutulla sellaisella. Lorvittiin ja nautittiin muuta olvi kannella. Sirkku pisti lounas-aikaan pöydän koreaksi Ála-cartessa ja hyvälle maistui. Tallinnassa poikettiin ja Helsinkiin saavuttiin. Kun olimme jo vähän matkaa ajaneet, niin silloin Sirkulle selvisi mitä olimme tarkoittaneet termillä "miten näkyy". On se ilma meillä täällä pohjoisessa sentään puhdasta, näkee niin pitkälle kuin horisonttia riittää, kun keskieuroopassa näkee vain niin pitkälle mistä "smogi"alkaa.

Se oli semmoinen reissu se. Kiitos mielenkiinnosta.