Reissua aloittaessa kannattaa aina selvittää etukäteen kuinka liikuntavammaiset on huomioitu laivayhtiöissä. Yhtiöissä on eroja. Kokemuksemme ovat kuitenkin positiivisia ainakin kotimaisista yhtiöistä. Jos tilaat liput netissä niin silloin ei ole mahdollista ainakaan toistaiseksi kertoa erityis toivomuksia, eli puhelin on paras ystäväsi. Silloin homma hoituu hyvin jos olet ajoissa liikkeellä.

Ruotsissa homma on klaarissa. Siellä on huolehdittu aika hyvin vammaiset, tosin on sielläkin korjaamisen varaa; leirintäalueilla on jotenkuten huomioitu vammaiset, mutta ongelmia on varsinkin valaistuksen ja toilettien osalla. Tämä kokemus on nimenomaan valtateiden ulkopuolelta.

Tanskassa homma on kokemuksiemme perusteella vielä huonompi. Leirintäalueilla ei juurikaan huomioida vammaisia. Liikunta vammaiset on unohdettu täysin ja näkövammaisista ei olla kuultukkaan, ainakaan meidän kokemusten perusteella.

Plussana kuitenkin on sanottava, että jo parina vuotena auton invamerkki on huomioitu Robyhavn satamassa erinomaisesti; emme ole joutuneet jonottamaan kertaakaan puolta tuntia kauempaa vaikka jonoja on ollut jopa neljän tunnin normaaliin jonoon asti.

Itse laivoilla onkin sitten tilanne aivan muuta. Jostain kumman syystä porukka panikoituu laivan lähtiessä satamasta. Kiire kaikilla. Vasta puoli tuntia lähdön jälkeen tilanne seesteytyy. Ruokaa ja muutakin saa aina satamaan asti eli kiirettä ei ole. Kun malttaa odottaa alku hässäkän ohitse saa jopa parempaa palvelua. Eli kannattaa aluksi varata hyvä pöytä ja nauttia "maisemista" ja antaa hätäisimmät röyhkiä edellä. Huomioitava seikka on sekin ettei kannata törmätä paikalliseen "verovapaaseen myymälään", eihän se sellainen ole. Saksassa kaikki on halvempaa.

Saksan autobaanalla vammaisten asiat ovat aika hyvällä mallilla. Levähdysalueillakin on huomioitu liikunta ongelmalliset asiallisesti. On vesiklosetit ja kaikki. Huoltoasemat ovat esimerkillisiä liikuntavammaisia ajatellen. Pienemmillä teillä ei sitten mitään olekaan. Jopa huoltoasemat ovat unohtaneet, että teitä käyttävät muutkin kuin terveet.

Kauppojen parkkipaikat ovat hyvin hoidossa, ovien edessä on aina muutama vammaisparkkipaikka. Kulku kauppoihin on helppoa ja asiointi muutenkin asiallista.

Majoitusmuotona käyttämämme telttailu on kehittynyt viime aikoina suotuisaan suuntaan. Keskieuroopassa on yleensä kahta tyyppiä olevia alueita; saa valita itse paikkansa tai paikat ovat numeroitu. Jos paikat on numeroitu, niin silloin kannattaa kertoa omista erityistoivomuksista paikkaa valitessa, silloin ainakin meidän ertyistoivomuksemme on huomioitu hyvin, se vaatii kuitenkin omaa aktiivisuutta. Mutta voin kertoa että se kannattaa, yleensä se tuo jo sisään kirjautuessa paljon lähemmän ja lämpimämmän suhteen paikallisiin yrittäjiin ja saa aikaiseksi ympäristön positiivisemmaksi kuin jos on tuppisuuna.

Historiahan se meitä kiinnostaa, kun noille Euroopan turneille menemme. Silloin on huomioitava sellainen juttu, että EI ole olemassa sellaista perus kriteeriä vammaisille, jotta nämä voisivat valita kohteensa liikkumisen kannalta mielekkäästi. Tällöin netti on paras ratkaisu, tosin se vaatii aika työlästä etukäteis valmistautumista, mutta eikö se olekin ihan hyvä perustelu valittajajille netissä roikkumiselle. Suosituimmat kohteet ovat yleensä hyvin vammais ystävällisiä, vaan on siellä muutama iso kömmähdys paikkakin esim.: Wienin Schönnbrunnin linnan parkkipaikka-alue aivan onneton, Kölnin Tuomiokirkko (missä yleensä parkkipaikat(maan alla) mutta ei invapaikkoja), Frankfurtin keskusta ihan sama juttu ja etc...